Feminismin ja siihen liittyvän ääriajattelun nousu konkretisoitui vihreissä tsunamin tavoin näissä eduskuntavaaleissa. Vihreistä putosi moni “tasa-arvoa ja moniarvoisuutta” kannattava äijäfeministinen mieskansanedustaja. Muun muassa vihreiden ex-puheenjohtaja Touko Aalto joutuu nyt etsiminään Jyväskylästä ihan oikeita töitä, mutta ei ennen kuin vasta 3 vuoden päästä, kun muhkea kansanedustajan sopeutumisraha loppuu. Tsemii ja jaksuhalit sinne kuitenkin. Valta vaihtuu ja se on demokratialle hyväksi. Samalla moneen eduskunnasta pudonneen kansanedustajan ei tarvitse enää pelätä jatkuvia rasistisia hyökkäyksiä eduskunnan käytävillä. Se on varmasti hyvin kamalaa, kun joutuu 4 vuotta työskentelemään rasistisessa ympäristössä ja raportoimaan jatkuvasti lehdistölle sekä sosiaaliseen mediaan siitä, miten rasistinen paikka eduskunta on. Näyttää siltä, että vihreissä nämä äijäfeministit eli pehmofeministit ovat korvattu ns. oikeille ääri-feministeillä. Eli poliittinen retoriikkaa ja kielenkäyttö tulee kärjistymään vasemmalla äärilaidalla. On enemmän kuin todennäköistä, että eduskunnassa rasismikortti tulee olemaan jatkossakin kovassa käytössä seuraavan 4 vuoden aikana, kortteja heiluttavat hahmot vain vaihtuivat. Haluankin toivottaa onnea ja antaa kaikille eduskuntaan päässeille feministeille Fazerin sinistä.
Jussi Halla-aho oli Helsingin Kallion ääniharava. Taakse jäivät vihreät ja vassarit.
Siinä missä moni vihreä mieskansanedustaja joutui pettymään, kun äänestäjät tekivät silleen tyhmästi, että äänestivät väärin, niin moni poliittinen broileri pääsi sentään ansaitulle jatkokaudelle. Joillekin hahmoille kansanedustajuus on työ ja elämäntapa, kun koko elämä on istuttu eduskunnassa painamassa nappia. Silloin voi unohtaa sanat uudistus ja kehitys.
Olisiko demokratian kannalta parempi, että poliittiset kaudet olisivat rajattu esimerkiksi 2 kauteen? Voisiko se tuoda muutosta parempaan?
Vaalit on käyty ja voittaja on selvillä, mutta voittajana maaliin kompuroinut SDP ei voi voitostaan kuitenkaan henkseleitä paukutella. Jos vaalit olisi pidetty viikkoa myöhemmin, olisi meillä nyt joku muu hallitusneuvottelujen vetäjä kuin Rinne. Tulevina viikkoina on mielenkiintoista nähdä ja kuulla, millä retoriikalla demarien Rinne tulee sivuuttamaan perussuomalaiset ja Jussi Halla-ahon hallitusneuvotteluista. Jussi Halla-aho oli kuitenkin koko maan äänikuningas yli 30 000 äänellä. Eli Halla-aho sai kansalta erittäin vahvan mandaatin, kun sitä verrataan vaikkapa Rinteen vaatimattomaan 11 00 ääneen, josta osa perusdemareistakin sai enemmän ääniä, kuin puheenjohtaja Rinne. Mutta demarien kielessä kansan mandaatti ei tarkoita mitään, kuten ei tunnu tarkoittavan miljardikaan. Niitä rahoja vaan tupsahtelee yhteisestä lompakosta ympäri maailmaa jaettavaksi, samalla kun Helsingissä köyhyys lisääntyy ja leipäjonot pitenevät.
Ai niin, mun oma ehdokas pääsi läpi, nyt kolmannella kerralla. Onnittelut.
akateeminen työtön 