Alkutalvi on kirjailijoiden, kirjakauppojen ja kustantajien kulta-aikaa. Syksyn ja alkutalven aikana on julkaistu monta hyvää kirjaa, ja jaetaanhan Finlandia palkinnotkin pian. Myös moneen pukinkonttiin sujahtaa kovakantinen lukupaketti. Itsekin tykkään lukea kirjoja ja antaa niitä lahjaksi. Toki tämä jatkuva KELA:ssa juokseminen ja pullojenkeräily haittaavat vapaa-ajan lukuharrastusta, mutta sellaista se köyhän elämä on – no can do.
Akateemisen työttömän mielestä ehkä tämän vuoden mielenkiintoisin kirja on siis Professori Yvez Dozin ja tutkija Keeley Wilsonin kirjoittama Ringtone: Exploring the Rise and Fall of Nokia in Mobile Phones. Kirja tekee Nokian ruumiinavauksen ja perkaa sisälmykset juurta jaksaen. Mielenkiintoiseksi kirjasta tekee se, että haastateltaviksi ovat suostuneet Nokian entisaikojen kovat nimet kuten Risto Siilasmaa ja Olli-Pekka Kallasvuo, jotka antavat tulla täyslaidallisen Nokian eturintaman poteroista ja juoksuhaudoista.
Nokian 3310 – Sopii myös puhumiseen ja tekstareiden lähettämiseen
Perkaan tässä blogipostaukessa oman näkemykseni Nokian tuhosta Ringtone-kirjaan viitaten. Kirja on mielestäni hyvin kirjoitettu ja raikas tuulahdus menneestä. Ringtone-kirja tuo uusia näkemyksiä aikamme kruunun jalokiven tuhosta ja siitä miten se tehtiin. Tehkää perässä !
Tuhoisa matriisiorganisaatio
Kirjassa käy hyvin selväksi, että Nokian tuhon siemenet kylvettiin jo kauan ennen kuin Applen iPhonesta tai Android-puhelimista ei ollut vielä haisuakaan. Kirjan mukaan keskeisin virhe tapahtui vuonna 2004, jolloin Nokia toteutti organisaatiouudistuksen, jossa muodostettiin matriisiorganisaatio. Tuhoisinta organisaatiouudistuksessa oli se, kun menestyksekkäästi omia bisnesalueitaan Nokian sisällä vetäneet johtajat Pekka Ala-Pietilä, Matti Alahuhta ja Sari Baldauf nimitettiin tukitehtäviin. Eli siis hyvää tulosta tekevistä johtajista tehtiin organisaatiouudistuksen myötä “helppareita”. VIRHE !
Tästä seurasi Nokian sisällä tuoteyksiköiden välinen keskinäinen kilpailu, kuten byrokraattisissa “sekametelisoppa-matriisiorganisaatioissa” usein tapahtuu. Nokian johtamiskulttuuriin täysin sopimaton matriisiorganisaatio söi yhtiötä sisältäpäin, kun ihmiset alkoivat keskenään tappelemaan resursseista. Ennen vuotta 2004 Nokia oli matkapuhelinten markkinajohtaja maailmassa, jonka markkina-arvo huiteli yli 100 miljardissa eurossa. Nokia oli silloin voittamaton, kunnes yhtiön sisällä hyvin toimivaa johtamistapaa lähdettiin sorkkimaan. Matriisiorganisaatiouudistuksen myötä vuonna 2004 Nokiasta tuli yhtäkkiä kuin rampa ankka, joka ei tiennyt onko se lintu vai kala. Johtajien energia ja yhtiön resurssit kuluivat kaikkeen turhaan, verrattuna aikaisempaan linjaorganisaatio johtamistapaan, jossa jokaisella johtajalla oli selvät sävelet. Toinen vakava seuraus oli, että runsaan vuoden kuluessa kolme Nokian menetyksen keskeistä tekijää ja johtokunnan jäsentä jättivät yhtiön. Lähtijät olivat edellä mainitut Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä ja Sari Baldauf, jotka saivat tästä organisaatiopelleilystä tarpeekseen. Myöhemmin vuonna 2005 firmasta lähtijöiden lista kasvoi kovilla teknologiaguruilla kuten Yrjö Neuvolla ja Pertti Korhosella. Tämän seurauksena Nokiaan jäi strateginen tyhjiö, jota ei saatu täytettyä sopivilla henkilöillä. Nimekkäiden lähtijöiden myötä Nokiasta katosi “can do” -asenne, joka oli siivittänyt yhtiön menestykeen 90-luvulta lähtien. Tässä siis hieman syys seuraus-suhdetta. Ilmeisesti yhtiön sisällä vaaleansinisessä kuplassa ei nähty tätä kivijalan murenemista, vaan karavaani kulki iloisesti kohti lopullista tuhoa. Tästä esimakua saatiin silloin, kun Jorma Ollilan seuraajakseen kaavailema Pekka Ala-Pietilä kieltäytyi tehtävästä. Koko kansan Jorma junaili vuonna 2006 kuitenkin seuraajakseen oman ykkösketjun luottopakin eli Olli-Pekka Kallasvuon, joka jopa itsekin epäili omaa sopivuuttaan vaativaan tehtävään. Kallasvuon toimitusjohtajuuskautta sävytti myynnin ja osakekurssin kääntyminen jyrkkään laskuun sekä kiistely Anssi Vanjoen kanssa yrityksen suunnasta. Näin jälkikäteen katsottuna Kallasvuon tj nimitys osoittautui epäonnistuneeksi valinnaksi.
Symbian
Nokian tuotteiden suurin ongelma Kallasvuon vuosina (2006-2010) oli Symbian-käyttöjärjestelmän tulo elinkaarensa päähän. Sybianissa ongelmana oli se, että jokainen tuote vaati oman Symbian-versionsa ja niitä oli pahimmillaan Nokian tuotteissa käytössä yli 50. Tämän seurauksena Nokian t&k-menot karkasivat käsistä ja yhtiön energia sekä resurssit menivät pelkkään Symbianin versiohallintaan. Eli siis jokainen Nokian tuote sisälsi omanlaisensa version Symbian-käyttöjärjestelmästä. Nykyään on tapana, että kaikissa tuotteissa on yksi ja sama käyttöjärjestelmä (Esim. Android), eikä siis tuotekohtainen käyttöjärjestelmä kuten Nokian Symbian. Ongelmana oli se, että Symbianin ongelmat tiedettiin, mutta mitään ei tehty. Eli nähtiin hyvissä ajoin jäävuori, mutta kapteeni ajoi jäälohkaretta päin tuhoisin seurauksin. Kun lopulta Nokian sisällä t&k menoja ryhdyttiin rajoittamaan, oli seurauksena puolivalmiiden tuotteiden päätyminen kauppoihin. Aikakautta leimasi myös se, että Nokian puhelimista puuttui kuluttajille luvattuja ominaisuuksia. Tämän seurauksena kuluttajat äänestivät jaloilla ja lompakoilla. Samoihin aikoihin vuonna 2007 Nokian Symbian ongelmien kanssa kuluttajat alkoivat vähitellen kiinnostua Applen iPhonesta ja Android-puhelimista, joiden käyttö oli Symbianiin verrattuna paljon helpompaa. Markkinoille tulivat ns. “älypuhelimet”, joissa kiinnostuksen kohteena oli puhelinten sisältö, ei niinkään ulkokuori. Nokian Symbian ei omalla jäykällä ja tönköllä käyttöjärjestelmällä pystynyt vastaamaan tähän iPhone ja Android haasteeseen. Tätä vaihetta Nokian historiassa voisi kuvailla siihen, kun jäävuoreen törmännyt laiva on jo keula kokonaan veden alla ja kaukaisimmat pelastusveneet ovat päässeet jo turvaan laivan läheisyydestä. Lopullinen laivan (tai “platform”) uppoaminen vei vielä muutaman tuskallisen vuoden.
- Titanic Nokian vertauskuvana.
Stephen Elop
Elettiin syyskuuta 2010, kun Olli-Pekka Kallasvuo irtisanottiin Nokian toimitusjohtajan tehtävistä. Hänen seuraajakseen nimitettiin kanadalainen Stephen Elop, joka siirtyi tehtävään Microsoftilta.
- Stephen Elopin “Burning platform” metafora
Monen mielestä Elop oli troijalainen hevonen, joka tuhosi Nokian. Kirjan mukaan tuho tuli jo ennen Elopia. Ehkä hän osasi talon ulkopuolisena nähdä asioita eri tavalla ja pisti omalla tavalla tuulemaan. Elopin aikakaudella vuonna 2001 Symbian-käyttöjärjestelmän kehittäminen lopetettiin kokonaan ja aloitettiin yhteistyö Microsoftin kanssa. Tästä seurasi massiiviset YT-neuvottelut, joissa Suomessa työskentelevät Nokian tietotekniikan insinöörit saivat monoa perseeseen niin nopeasti että eivät kissaa ehtineet sanoa.
…jatkuu seuraavassa jaksossa.
akateeminen työtön 