Minulle tuli lapsuudenajan koulukiusaamismuistot vahvasti mieleen tämänpäiväisestä arvottomasta tuolinäytelmästä eduskunnassa. Tämänpäiväinen istumapaikkojen äänestys oli demokratian irvikuva ja ei oikein tee oikeutta 100 vuotiselle eduskunnalle, jossa eduskunnan toiseksi suurin puolue siirrettiin istumaan salin oikeaan reunaan vasten ryhmän omaa tahtoa. Tätä sanotaan Suomessa demokratiaksi ja hyväksi yhteistyöksi.
Seitsemän kävi sankarillisesti yhden kimppuun ja voitti. Jippii !
Minua on kiusattu koko elämäni. Muistan kouluajoilta, kun koulukaverit yhtäkkiä päättivät, että eivät enää puhu minulle eivätkä ole missään tekemisissä minun kanssa koulussa. Se oli pienelle koululaiselle aika kova paikka, kun yhtäkkiä koulussa ei ollutkaan kavereita, eikä koulussa ollutkaan enää kivaa. Oli ikävä tulla itku silmissä kotiin ja miettiä mikä minussa on vikana. Kun muut koululaiset leikkivät välitunnilla pihalla, minä olin yksin ja katsoin muiden iloista leikkimistä. Minua ei huolittu mukaan. Mietin monesti, mikä minussa on vikana, kun muut eivät halua olla minun kavereita. Johtuuko se minun nimestä vaiko mun ulkonäöstä vai mistä helvetistä! Noh, koulukiusaaminen jatkui nimittelynä ja tavaroiden piilottamisella, ja siihenkin tottui. Kaveriporukoista eristäminen jatkui koko ala-ja yläasteen ajan. Toisista kiusatuista sain hieman vertaistukea, mutta mitä pieni vähemmistö voi tehdä, kun vastassa on järjestäytynyt kiusaajien ylivoima? Liikuntatunneilla minut valittiin lähes aina viimeisenä joukkueeseen. Voiko nöyryyttävämpää kokemusta olla pienelle lapselle. Ja taas mä mietin omassa pienessä päässäni että mikä mussa on vikana kun kukaan ei halua olla mun kaveri, ei edes ottaa mua samaan joukkueeseen liikuntatunnilla.
Täytyy se vaan sanoa näin jälkikäteen, että kyllä ne lapset ovat tosi ilkeitä toisilleen, mutta osaavat ne vanhemmatkin ihmiset ilkeillä ja kiusata. Siitä saatiin tänään hyvä esimerkki eduskunnan istumajärjestysäänestyksellä. Lapset kiusaavat ja nimittelevät suoraan, kun taas aikuisilla se on demokratian sananhelinän taakse verhottua kiusaamista. Mukamas demokraattisesti on yhdessä päätetty ja äänestetty, että muiden mielestä epäsuosittu ryhmä laitetaan salin oikeaan laitaan häpeämään. Asiasta äänestettiin, ja tulos oli ennalta selvä. Perussuomalaiset siirtyvät äänin 128–37 oikealle. Asiaa perusteltiin sillä, että se on paikkana yhtä hyvä kuin muukin sijainti salissa. Mutta miksi silti Rkp ei halunnut istua enää äärimmäisenä oikealla, jos se on paikkana yhtä hyvä kuin muukin sijainti salissa. Huonosti perusteltu!
Valheella on yleensä lyhyet jäljet. Esimerkiksi Sdp:n ryhmänjohtaja Antti Lindtman kertoi tiistaina eduskuntaryhmien todenneen, että uusi istumajärjestys ei määritä minkään puolueen paikkaa poliittisella kentällä. Hetkeä myöhemmin täysistunnossa Rkp:n Thomas Blomqvist puolestaan sanoi Rkp:n halunneen pois oikeasta laidasta juuri nimenomaan siitä syystä, että istumajärjestys heijastaa puoluekenttää. Taas kerran huonosti perusteltu!
Halla-ahon johtama perussuomalaiset ovat nousseet muiden puolueiden mielestä niin suureksi uhaksi heille, että perussuomalaisille oli annettava ns. julkinen kuripalautus. RKP pääsee nyt samalla kostamaan perussuomalaisille, laittamalla suurimman oppositiopuolueen medialehterin alle piiloon. Tavallaan sekin on keino vaientaa yksi puolue, vähän samalla tavalla, kun koulussa porukka eristää yhden henkilön pois kaveripiiristä. Ei sen kummallisempaa.
Nyt kun perussuomalaiset on saatu siirrettyä eduskunnan istuntosalin oikeaan laitaan, niin tuleeko istuntosalin oikeaan reunaan myös oma pulpetti SDP:n kansanedustaja Hussein al-taeelle ?
akateeminen työtön 