Voiko kukaan enää sanoa että politiikka on tylsää, etenkin kun menneellä viikolla Suomen köyhä kansa sai hyvää kesäteatteria jonka pääosissa näyttelivät Sipilä, Orpo ja Halla-aho. Menneellä viikolla erikoisherkkä pääministerimme Sipilä ja rajat-auki arvoliberaali valtionvarainministeri Orpo uhriuduivat Jussi Halla-ahon edessä. Yhdessä sovitun hallitusohjelman noudattaminen oli liikaa vaadittu Sipilältä ja Orpolta, ja se olikin hyvä syy pistää Halla-ahon johtama Perussuomalaiset oppositioon. Hauska oli vielä kuulla perusteluina, että Halla-ahon puheet voivat vaarantaa orastavan talouskasvun Suomessa. Koulua käyneenä ihmisenä en tiennyt, että talouskasvua voivat ohjaavat yhden puolueen puheenjohtajan kommentit. Minä kun luulin, että talouskasvua ohjaa tarjonnan ja kysynnän laki, kuten minulle on yliopistossa opetettu. Jos suomalainen romu ja krääsä ei mene maailmalla kaupaksi, niin silloin Suomen valtio ei saa vientituloja ja talous ei kasva. Mutta tämä äskeinen teoriahan on nyt ihan populismia! Hyvä että meillä on näitä kovapalkkaisia näyttelijöitä viihdyttämässä meitä kesällä ja keltainen lehdistö saa jotakin kirjoitettavaa. Kansalta vaaditaan todellakin mediakritiikkiä.
Hallitsukriiseistä viis, kun nyt on oikeasti kriisi päällä, kun mun suosikkipoliitikko vihreiden Ville Niinistö ja mun suosikkikirjailija Juha Vuorinen ovat Twitter kriisissä. Kuva kertoo syyn Villen uhriutumiseen. Näköjään vihreidenkään ei tarvitse kaikkea suvaita, vaikka käskevätkin muita suvaitsemaan kaikkea! Laitetaan kaikki #estotpäälle ja ollaan silti niin #suvaitsevaisia.
Erikoisherkkää politiikkaa vihreiltä
Salkusta sen verran, että nyt on opintolainan jämä ja säästöjen säästöt lusittu osakkeisiin. Viimeisimpänä ostona General Electric. Tulot ovat niukat, sillä pulloilla sain parikymppiä koulujen päättäjäisissä. Oli sekä ilo että suru seurata nuorison juhlintaa kohti heidän edessään siintävää työttömyyttä. Hyvinä vanhoina aikoina kun minä valmistuin akateemiseksi työttömäksi, oli meno piirun verran chillimpää. Ei ollut joukkotappeluita, ei ollut tyttöjen joukkoahdistelua, ei kännyköiden varastamista eikä poliisin väkivaltaista vastustamista. Suomikin on kymmenessä vuodessa ottanut askeleen lähemmäksi eurooppalaista uutta kulttuuria, jossa kaduilla vallitsee anarkia ja kansalaistottelemuus.
Olen miettinyt, lukeeko tätä mun kirjoittamaa blogia kukaan. Ainakaan blogin nimi ei ole sponsoriystävällinen. Kuka haluaisi oman firman nimen yhdistettävän työttömyyteen, kurjuuteen ja köyhyyteen? Entä jos saan töitä? Vaihdanko blogin nimen? En taida vaihtaa, mutta toki kerron rehellisesti tilanteesta jos töitä satun saamaan. Ainakin hakemuksia olen laittanut kuin hullu, ja muutamassa paikassa olen käynyt kuumalla tuolilla istumassa. “Kiitos, mutta ei kiitos olet paska ihminen” -vastauksiakin on tullut muutama ja se saa taas akateemisen työttömän viinahampaan kummasti kolottamaan.
Olen pohtinut myös blogin sisältöä, joka on välillä aika poliittisesti painotettu, kuten tämän kirjoituksen alku. Olisiko kuitenkin parempi blogata fillarikommunismin ihanasta aatteesta ja kukkien keräämisestä? Toki molemmat aatteet ovat lähellä sydäntäni, mutta voi niitä pupuja halata myös taloudellisesti riippumattomana. Tosin minulla on siihen tavoitteeseen taitaa olla liian pitkä matka, eikä 3000 euron salkulla vielä kuuhun mennä.
akateeminen työtön 